Kesäkuu, minne menit?

Kesäkuu vilahti ohi jotta kohahti, ja mitään en ole ehtinyt blogiin kirjoitella. Ei silti, en ota asiasta paineita, mutta Polkan kasvua ja kehitystä olisi kyllä kiva tallentaa tännekin. Kesän isoin juttu meidän perheessä on ollut muutto maalle, siihen ja tänne kotiutumiseen on kyllä mennyt tovi jos toinenkin.

Kesäkuun touhut koirittain lajiteltuina, olkaa hyvät:

Pitsi ei ole tehnyt kyllä paljon mitään. Tai kävi se toukokuun lopussa treenaamassa Turussa, ja sitten se on yrittänyt sopeutua maalaiselämään täällä keskellä susien ja karhujen kotiseutuja. Koko perhe, sekä ihmiset että koirat, on kyllä viihtynyt valtavan hyvin täällä! Pitsi pääsee viikon päästä Sanni Kariniemen treeniin Turkuun, ja alkavalla viikolla pitäisi käydä vähän hallilla treenimässä. Kotipihassa on tehty keppikulmia ja muuta pientä.

Penni on ollut kisoissa hirveän huono koko kevään, ja olenkin roudannut sitä fyssarille jatkuvalla syötöllä. Aina se on jumissa, eli ilmeisesti se sitten törmäilee Polkan kanssa jonkin verran. Lihaskunto sillä on parantunut huomattavasti, se on ihan herkullisen lihaksikas tällä hetkellä!

Pemu kävi SM-kisoissakin Lappeenrannassa, ja oli kyllä mukava reissu. Lauantaina joukkueradalta otettiin 5, kun typerä eka rima putosi, mutta kahden muun joukkuelaisen onnistuessa meidän lopullinen sijoitus oli 8/66, jee! Yksilökisan karsintaradalla olin ihan todella väärässä mielentilassa itse, enkä oikein edes yrittänyt, mutta rata oli tosi onnistunut yhtä ylimääräistä hyppyä lukuunottamatta.

Viime viikolla startattiin epiksissä ihan kokeeksi, ja siellä Penni meni aika mukavasti jo, aion siis ilmoittaa sen agipitsiin Raumalle. Kotona Pemu on ihan elementissään, se rakastaa auringossa köllöttelyä ja on käynyt uimassakin pari kertaa. Ruokintaan olen Pennille lisännyt fyssarin ohjeesta B-vitamiinia, jonka pitäisi edistää lihasaineenvaihduntaa.

Polkka on kasvanut ja kehittynyt, korkeutta sillä on nyt 40 - 41 cm ja turkki on muuttunut aika karheaksi. Se on edelleen harjoitellut perustottelevaisuutta, ja etenkin paikallaolo on edistynyt huimasti. Agipuolella Pokke on tehnyt samoja tuttuja wrappeja ja muita, sekä ekoja pieniä valssiharjoituksia. Lisäksi on tehty harvakseltaan hyppytekniikka ja tietenkin lenkkeilty ja uitu ja muuta mukavaa. Polkka on todellinen ulkokoira, se nauttii maalla olosta ja pihamaan partioinnista ihan koko sydämestään. Näyttelyynkin sen ilmoitin, siis Pori KV:hen tämän kuun lopulla. Saa nähdä mitä siitä tulee, pitäisi päästä johonkin mätsäriin ensin!

P.s. Yritän muistaa laittaa SM-kisojen kuvat ja videot joku päivä, että ne pysyvät tallessa täällä! Lisäksi yritän ehtiä kirjoittaa kenttä- ja esteprojektista mahdollisimman pian.

Treenejä ja maalaushommia

Taas on venähtänyt postausten väli harmillisen pitkäksi, pahoittelen! Tässä välissä on puuhailtu monenlaista, ja käyty yhdet kisatkin Pennin kanssa.

Penni avasi ulkokauden Sastamalassa, mutta eipä sieltäkään nollia saatu. 0,8 sekunnin päähän jäi, jälleen kerran. Varasin Pemulle nyt taas fyssarin, jos siellä kuitenkin on jotain, mikä moista aiheuttaa. Tuntuu hullulta lähteä tällä koiralla nyt SM:iin, mutta iän puolesta nämä saattavat olla sen viimeiset SM:ät, joten en raaski väliinkään jättää, kun kerran koirasta ei ole mitään fyysistä vikaa paikannettu.

Pitsi on käynyt omalla hallilla treenaamassa ja siellä se on mennyt aivan upeasti. Puomikin sujuu nyt hyvin alas asti, täytyy jatkaa harjoituksia sen suhteen. Ensi tiistaina on Pitsin kevään viimeinen yksäri Turussa, todellakin toivon, että treenejä saadaan jatkaa kesällä!

Polkka on käynyt pari kertaa tokossa ja pari kertaa Reetan pentuagikurssilla. Tokossa on ollut ihan mukavaa, ja riittävän epähinkkaavaa, ollaan harjoiteltu perusasentoa ja maahanmenoa. Ja luoksetuloja tietenkin. Perusasentoa tuo tarjoaakin jo mukavasti, kaikki muukin sujuu kivasti, mutta toistoja tarvitaan ja käsiapujen häivytystä. Paikallaolo sujuu kotona kohtalaisesti, mutta sitä täytyisi muistaa treenata muuallakin enemmän.

Agipuolella ollaan harjoiteltu edelleen multiwrappeja, palkalle juoksuja ja sen sellaista, nyt viimeksi oikein jo putkeenkin päästiin. Siitä on ihan videomatskuakin olemassa:

Polkka on oppinut uusia juttuja hienosti, ja erityisen iloinen olen meidän hienosta kontaktista! Se jaksaa hyvin tehdä hommia minun kanssa, vaikka muutkin pennut puuhailevat hallissa yhtä aikaa. Lelupalkalla on pääasiassa menty tähän asti, namejakin se saa mm. juuri siitä kontaktista, ja lelun luovuttamisesta.

Oppimiskykyhän Polkalla on valtava, ja se kyllä näennäisesti jaksaisi tehdä vaikka miten paljon asioita yhdellä treenikerralla. Todellisuudessa se kuitenkin väsähtää jo aika pienestä, varsinkin, kun tehdään uusia juttuja, ja olen yrittänyt olla tarkkana treenin keston kanssa. Mieluummin vähän liian vähän, kuin vähän liian paljon. Lisäksi pidän sillä täysin treenivapaita päiviä, jolloin vaan lenkkeillään vapaana ja nautitaan kohta kesäksi kallistuvasta keväästä. Se on pentu vain kerran, antaa sen nyt nauttia siitä täysin rinnoin.

Ai niin, ja ne maalaushommat: Asiahan on nyt niin, että meidän perhe muuttaa. Haave omakotitalosta toteutui viimein, ja kuinkas ollakaan, ko. talon pihamaalla mahtuu tekemään agilityä! Siitä ja esteprojektista lisää myöhemmin, tässä kuitenkin esimakua esteistä ja maalaushommista:

Lisää kuvateksti

Onneksi on Polkka

Keskiviikkona meidän aktiivinen seura järjesti mentaalivalmennuksen luennon, asiantuntijana toimi Top Teamiakin valmentanut Anne Talvitie. Luento oli oivallinen ja oivalluksia aiheuttava, kova into jäi kuulla lisää aiheesta.

Oppeja pääsin kokeilemaan käytännössä sunnuntaina AK6 kisoissa tutussa Noormarkun hallissa. Fiilis oli positiivinen ja itsevarma, kun pitkästä aikaa pääsin kisailemaan kahdella koiralla, Pitska on kisannut viimeksi pääsiäisenä, Penni ihan huhtikuun alussa. Kengätkin kiilsivät uutuuttaan, tilasin mistä lie nettikaupasta violetit Salomon Speedcross 4:set vähän alle 90 eurolla.

Uudet ja ihanat!

Vasemmalla ennen käyttöä, oikealla käytön jälkeen.

No. Ei se nyt kyllä hyvin mennyt. Penni oli ekalla radalla ihan ok, mutta myöhästyneestä takaakierto-ohjauksesta johtuen se törmäsi jalkaani, ja siitä saatiin 5. Muuten ihan ok rata, mitä nyt lentokeinu, kun testasin vedätystä. Kaksi muuta rataa oli kamalaa könyämistä, koira oli hidas ja ohjaajaa vitutti, vaikka kaikkeni yritin tehdä hetsaamisen eteen & valita ohjaukset, joissa vauhti säilyisi.

Pitsillä meni vielä enemmän pieleen. Se veti aamulla ihan paniikkiin hallissa, enkä voinut ekalle radalle startata sen kanssa lainkaan. En tiedä yhtään mitä se pelkäsi, mutta pelkäsipä niin paljon, etten uskaltanut irrottaa sitä remmistä lähtöpaikalla.  Olisi aivan varmasti juossut ulos hallista. Kahdelle seuraavalle sentään päästiin, mutta meno oli hidasta ja pälyilevää. En osaa sanoin kuvata miten paljon ärsyttää se, että koiran kanssa on tehty töitä vuosia ja treenattu ja rampattu valmennuksissa ja vaikka missä, mutta sitä osaamista ei lähes koskaan kisaradalla nähdä. Nytkin halli oli todella tuttu ja turvallinen, eli uudesta paikasta ei voi moinen käytös johtua.

Onneksi meikäläisen ohjaussuunnitelmat kuitenkin niittivät onnistumisia, vaikka ne onnistumiset eivät itselleni langenneetkaan. Ei tietenkään ole kiellettyä katsoa toisilta mallia rataantutustumisessa, mutta ei nyt ehkä kannattaisi kävellä perässä matkimassa. Toisaalta ehkä pitäisi olla imarreltu, jos jonkun mielestä tekemisissäni on sen verran tolkkua, että kannattaa tehdä perässä?

Ja onneksi on Polkka! Se oli taas hirmuisen fiksu nuori neitonen kisapaikalla, keskittyi upeasti ja tarjosi katsekontaktia, vaikka ympärillä tapahtui koko ajan. Polkan matka tästä pisteestä kisakoiraksi on pitkä ja varmasti monivaiheinen, ja mitä tahansa voi tapahtua matkan varrella, mutta sen kanssa sentään on toivoa siitä, että päästään kisaamaan iloisissakin merkeissä. Tai ainakin se sitten ehkä kehittää itselleen erilaisia ongelmia kuin nämä pinserit?

P.s. Huomenna Polkka menee ekaa kertaa toko-treeneihin, ja minä joudun menemään mukaan, voi elämän kevät...

Eka kerta uimassa!

Noutaja- & vesieläimet pulikoi, pikkupaimen katselee ihmeissään

Kurakoira

Penni 8 v ja hyppytekniikkatouhuja

Penni sitten meni ja täytti kahdeksan torstaina, melkoinen suoritus! Pentuaikoina muistan usein miettineeni, että ei tämä kyllä veteraaniksi asti elä, kun on niin vilkas ja ehtiväinen ipana, mutta tuossa se vaan porskuttaa menemään, elämänsä kunnossa.

Penni juhlisti syntymäpäiväänsä mitenkäs muutenkaan, kuin agitreenien merkeissä. Kyllä se oli onnessaan, kun pääsi oikein ohjattuun treeniin! Ja kulkikin muuten upeasti, ei ollut vauhdissa valittamista! No, viikon päästä taas nähdään kisoissa, missä mennään vauhdin suhteen kisatilanteessa.

Pitsi ja Polkka pääsivät tällä viikolla yhdessä Reetan treeneihin, ja kumpikin oli hirmuisen pätevä. Pitsi ohjautui kuin unelma! Polkka puolestaan teki ekan kerran ohjaukseen tulemisia, ja suoriutui aivan loistavasti. On se vaan kiva kakara!

Tänään olin Vappu Alatalon hyppytekniikkakoulutuksessa, ja paljon hyvää jäi kyllä käteen. Olin siis ihan vaan kuuntelupaikalla, Polkka on mielestäni liian nuori vielä noihin hommiin. Parin kuukauden päästä se voi aloittaa kevyimmät harjoitukset, joita tehdään ihan vaan 5 cm korkeilla bumpereilla. Paljon jäi myös kädestä puuttumaan, joten pitänee etsiä lisätietoa harjoitteista muualta käsin.

Polkka on pääasiassa lenkkeillyt vapaana, myös remmissä ohituksia harjoitellen, ja tiputellut hampaitaan. Tänään siltä on tipahtanut yksi kulmuri ja yksi poskihammas, ihme kyllä vetoleikki maistuu silti! Sisäsiisteyshommatkin ovat hyvällä mallilla, työpäivien ja öiden ajan se on pissaamatta, ja kakkakin saattaa vilahtaa vain työpäivän aikana. Yöaitaukseen se ei ole tainnut kakkia ikinä.

Tein muuten jotain aivan tapojeni vastaista, ja ilmoitin Polkan TOKO-kurssille! Tein sen lähinnä siksi, että pääsisimme lähemmäs tavoitettamme = BH-koetta, ja siksi, että halusin päästä mahdollisimman pian tekemään sen kanssa ihan mitä vaan koirahäiriössä säännöllisesti. PK-tottiskurssikin olisi ollut tarjolla, mutta päivä ei meille sopinut. TOKO sinänsä ei voisi vähempää kiinnostaa, sitä lajia kokeiltiin jo aikoinaan vuoden Pennin kanssa, ja se ei ole minua varten. On kivaa opettaa koiralle temppuja, ja on kivaa opettaa koira tottelevaiseksi & toteuttamaan arkielämää helpottavia asioita, mutta se, että asioita viilataan pisteenkiilto silmissä äärimmäisyyksiin ei palvele minun kannaltani mitään tarkoitusta. Eikä kyllä varmaan koirankaan kannalta. Ja tätä on kyllä ollut ko. lajin harrastajien välillä vähän vaikeaa ymmärtää, siksi olemmekin pysyneet poissa lajin treeneistä.

Ensimmäinen estehankinta!

Ostinpa muuten viime viikolla sopivan tilaisuuden tarjoutuessa itselleni pujottelun. Este on ihan sääntöjen mukainen, ja mallia vinokepit. Todella näppärä vehje siinä vaiheessa, kun Polkkis aloittaa keppitreenit vuoden päästä!

Treeniä, treeniä ja sääntömuutoksia

Pitsi ja Polkka ovat viime aikoina treenailleet, Penni on ottanut rennosti.

Pitsi on käynyt mm. seuramme jäsenen varainkeruutreenissä harjoittelemassa erikoisesteitä ja erilaisia ohjausvalintoja, treeni oli tehokas ja hyödyllinen! Okseria pitää treenailla enemmän, siitä räpsähti rima ekalla yrityksellä. Persjätöt sujuivat upeasti, mutta kaksi perättäistä takaaleikkausta olikin jo haastavampaa. Pitää ehkä namimaatilla treenailla tätä? Reetan treeneissä Pitsi oli mainio, löydettiin kivasti sille sopivia ohjaustekniikoita ja pääsin liikkumaan rivakasti.

Polkka on tehnyt kotona perustaitotreenejä, hallilla samoin. Roskatynnyrin kiertämistä, luoksetuloja, tolppakäännöksiä. Tänään tehtiin houkuttelua, jossa avustaja kutsuu koiraa rapistellen nameja ruokakuppiin, ja ohjaaja kutsuu sitten koiran pois houkuttelevan kupin ääreltä. Polkka tuli kiltisti joka kerta, eikä lopussa edes viitsinyt mennä kupille! Jotain on siis osattu tehdä oikein, sen lisäksi että lelupalkka nyt vaan on tälle koiralle se ykkönen. Polkka pääsi Reetan treeneissäkin vähän treenailemaan, kun kerran aikaa oli. Se harjoitteli ohjauksesta kuolleelle lelupalkalle menoa, ja osasi kyllä hienosti sekä keskittyä tehtävään että luopua lelusta fokusoiden ohjaajaan. Hieno pieni karvaeläin!

Aurinko kuin kesällä, lämpötila kuin talvella...

Koiranpäivän terveiskuva

Lelupalkkaa olen käyttänyt myös lenkeillä ohituksissa, toimii kuin junan vessa! Parissa mätsärissäkin on käyty sosiaalistumassa, vielä ei kuitenkaan olla uskallettu kehään asti.

Penni on ottanut rennosti ja odotellut torstaina koittavaa 8-vuotissynttäriään. Se on kyllä komeassa kunnossa ikäisekseen, ja olenkin ajatellut ilmoittaa sen kertaalleen näyttelyyn vielä veteraaniluokkaan. Sitten sillä on jokaisesta ikäluokasta tulos, valioluokka nyt toki jää käymättä.

Lauman nuorin ja vanhin

Säännötkin muuttuivat, ja agimaailman some kuohuu. Säkäluokkia on vuoden 2018 alusta kolmen sijasta viisi, siis kauan kaivattu pikkumaksiluokka saatiin, samoin kaikkein pienimmille tarkoitettu pikkuminiluokka. Kyllä helpottaa Polkan kanssa ajatus siitä, että jos se nyt kuitenkin venahtaa yli 43-senttiseksi, niin meidän agilityura ei pääty automaattisesti siihen, vaan mahdollisuus kisaamiseen ihan SM-tasolla asti on edelleen olemassa! Tervetullut muutos oli sekin, että hyppykorkeudet tipahtivat 5 cm joka luokassa. Uudet säännöt aiheuttavat varmasti kohinaa vielä pitkään ensi vuoden puolelle, mutta se nyt on väistämätöntä. Koiran kannalta ajateltuna tämä nyt oli ainakin minun mielestäni paras vaihtoehto.

Kevät tulee sittenkin

Pitkän talven jälkeen alkaa vihdoin tuntua keväältä, ja ihanista keleistä huolimatta se tietää meikäläisen työmaalla kiirettä. No, perheen ja koirien kanssa puuhasteluun on kyllä aikaa riittänyt, mutta en sitten ole ehtinyt kirjoittaa niistä puuhista tänne. Nyt ehdin, joten pikakertauksena mennään melkeinpä kolmen viikon asiat, valokuvia ym. yritän ehtiä laittaa myöhemmin.

Penni on ottannut agin suhteen rennosti, käynyt parit kisat ja tehnyt yliaikanollia. Olen aloittanut sille kunnonkohotuskuurin nyt kun tanner on taas sula, ja eilisissä Maalahden kisoissa sen vauhti olikin jo vähän parempi. Epäilin hitauden syyksi jumeja ja käytin koiraa hierojalla ja fyssarilla, mutta treeneissä se kyllä kulkee vikkelästi. No, painamme leuan rintaan ja jatkamme kohti uusia pettymyksiä, mikäli vauhti ei tästä enää nouse takaisin siihen mitä se oli, saa pian veteraaniksi kääntyvä Pennonen harkita eläköitymistä kesän SM-kisojen tai PiirM-kisojen jälkeen. Agilomaa se saa nyt viettää hetken, jospa vauhti sieltä tulisi takaisin.

Kunnonkohotuksen lisäksi Penni on nyt nauttinut ihan purkista MSM:ää kolmisen viikkoa, se ei ole antanut mitään epäilystä nivelkipuihin, mutta kyllähän 8-vuotias harrastuskoira saattaa jo pientä nivelravinnetta kaivata.

Pitsi oli Jänesniemen yksärillä, ja osoitti, että sille ei tuo käskyllä ohjaajan puolelle hyppyä tuleminen passaa ollenkaan, koska se haluaa pitää pienen etäisyyden ohjaajaan. Ajatuksesta siis luovuttiin ja treenattiin normaalisti. Toisella yksärillä harjoiteltiin mm. putki-kontaktierottelua ja vaikeita kepeille menoja, Pitsi oli oikein taitava! Kisoissa Pitsi on mennyt nyt paremmin, varsinkin Maalahdella se kulki todella upeasti, mutta nollia ei oikein saada sähläävän ohjaajan vuoksi. Tai taisi se Seinäjoella tehdä yhden hyppynollan:

Liedon pääsiäiskisoissa se teki neljä rataa, yhden vähän vaisumman, kaksi ihan hyvää rataa ja sitten vielä yhden, jossa fiilis oli aivan huikea ja flow-tila jatkui kakkosesteeltä melkein radan viime metreille asti. Hyllyksi meni, muttei harmittanut yhtään, kun koira oli pistänyt parastaan, eikä omaakaan ohjausta tarvinnut hävetä:

No, ohjeeksi saatiin yksärillä se, että kisata pitäisi joka viikonloppu, ja yritän nyt aika tiiviisti tätä noudattaa. Ihan joka viikonloppuun ei perheellisen ja työssäkäyvän aika riitä, mutta katsotaan, mihin pystytään.

Polkka oli myös kahdella yksärillä leikkimässä & opettelemassa perustaitoja, ja sai läksyksi mm. tolpan kiertoa ja erinäisiä lelun kanssa tehtäviä harjoitteita. Tolpan kierto sujuu jo hyvin varsinkin vastapäivään, ja nyt aloitettiin myös peruuttamisen alkeet. Se kyllä hoksaa hienosti ja nopeasti, varsinkin kun mukana on naksutin. Läksyksi saatiin myös kottikärryissä istuskelua ja luoksetuloja häiriön tai houkutusten ohi. Nyt olisi paljon mätsäreitä tarjolla, mutta enpä ole ehtinyt Polkalle seisomista ja ravaamista opettaa, kylmiltäänkin se varmaan tekisi, mutta häiriön takia en uskalla vielä kokeilla.

Polkka on ollut mukana kisareissuilla ja selvinnyt retkistä loistavasti. Häkissä se välillä vähän huutelee, mutta rauhoittuu kuitenkin varsinkin saadessaan luun häkkiin. Pieniä treenejäkin on kisapaikoilla tehty, leikkimistä, perustaitoja, luopumista jne. Se keskittyy kyllä hienosti tekemiseen, vaikka nyt ei missään häiriöllisellä treenipaikalla käydäkään pentukurssin päätyttyä 2 viikkoa sitten. Uusi kurssi alkaakin sitten toukokuussa, ja kesällä saamme toivottavasti jatkaa Jänesniemen yksäreillä.

Lähitulevaisuuden suunnitelmissa on kisojen lisäksi kaikkea jännää, mm. erikoisestetreeniä, hyppytekniikkakoulutusta ja mentaalivalmennusluentoa. Kyllä on kiva olla jäsenenä seurassa, joka on aktiivinen ja ajan hermolla koulutusten suhteen!