Oli lajina sitten agi tai jokin muu, niinhän se menee, että vain murto-osa harrastamisesta tapahtuu kisatilanteessa. Sen takia kannattaakin opetella nauttimaan harjoitustilanteista ihan yhtä paljon, eikä murehtia liikaa kisatuloksia; oikeanlaisen harjoittelun seurauksena ne tuloksetkin ennen pitkää paranevat.
Pennin kohdalla tilanne on ollut syyskauden aikana hieman toisenlainen. Se ei ole treenannut oikeastaan lainkaan, käynyt vain kisoissa ja puuhaillut kaikkea muuta, lenkkeillyt ja sensellaista. Tuloksilla ei edelleenkään juhlita, mutta jos arvioidaan suoritusta, on ihan selvää kehitystä tapahtunut. Ehkä sille siis sopii vähempi treeni ja enempi paineiden kerääminen, joka tapauksessa parit kisat on nyt menty vallan mainiolla fiiliksellä, joka vielä loppukesällä oli täysin kateissa.
Suunnittelinkin Pennille nyt jouluksi ainakin kuukauden kisataukoa ja tekniikkatreeniä. Lisäksi se saa tuurata Pitsiä viikkotreeneissä Pitsin juoksujen ajan. Tiettyihin ohjauksiin tarvitaan lisää varmuutta ja luottoa, eikä se nyt niin vanha koira ole, etteikö oppisi vielä uusiakin temppuja. En halua kummankaan koiran kanssa olla tilanteessa, jossa joutuu rataantutustumisessa harmittelemaan treenaamattomia tai opettelemattomia asioita. Penni nyt ei ehkä koskaan opi esim. täysin itsenäistä pujottelua, mutta ei se tarkoita, etteikö sille voisi mitään yrittää opettaa.
Pitsi puolestaan piristi tänään pimeää ja iik niin kylmää päivää (-12 illalla!) olemalla juuri niin päivänsäde, kuin vain Pitsi osaa. Sille osui oikein hyvä päivä, ja se oli treeneissä nopea, näppärä ja hirveän innoissaan kaikesta tekemisestä. Jos jonain päivänä onnistun tuon saman fiiliksen tavoittamaan sen kanssa kisatilanteessa, olen onnesta soikea.
Epiksiin olisi kiva päästä taas pitkästä aikaa, mutta mikään ei ole oikein sopinut aikatauluun, ja se edelleen hyvin hitaasti tuloaan tekevä juoksukin sekoittaa pakkaa. Välipäivinä olisi vissiin tarjolla kisailua Paneliassa, mutta siihen on vielä kolmisen viikkoa aikaa. Viikko viikolta Pitsi kuitenkin tuntuu aina vaan valmiimmalta kisakentille, vaikka tietenkin aina löydän jotain, mitä vielä pitäisi vähän harjoitella. Niin kyllä löydän Penninkin kanssa, ja se nyt on kisannut jo kaksi ja puoli vuotta.
Joka tapauksessa nyt pitäisi vaan ehtiä sinne treenihallille tekemään niitä Jänesniemen kotiläksyjä ja miljoonia muita asioita! Kenkiä olen sentään ehtinyt katsella, ja saattaa olla, että päädyn Salomonin Speedcrosseihin, jotka on siis tarkoitettu lähinnä maastojuoksuun, mutta joilla pitäisi kyllä pysyä pystyssä keinonurmellakin.
P.s. Sain tänään loistavan (?) idean; joulun pyhinä kun muuta tekemistä ei ole (?), voisin väsätä vanhoista treeni- ja kisavideopätkistä jonkinlaisen koosteen kummankin koiran agiurasta. Ekoista taltioiduista treeneistä ja epiksistä nykytilanteeseen. Satuin nimittäin vahingossa klikkaamaan auki läppäriltä videon, jossa Penni räpiköi tiensä ykkösluokasta kakkosluokkaan marraskuussa 2011, ja meinasin kuolla myötähäpeään! Tai itsehäpeää se kyllä taitaa olla, meikäläinenhän sen kanssa siellä kämeltää menemään. Jätän idean hautumaan ja odottelemaan niitä joutilaita joulun pyhiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti