Mutapainia Mansessa

Tänään pinserimobiili suuntasi Tampereelle pentu- ja veteraaninäyttelyyn. Skabat käytiin Kaupin vinttikoiraradalla, joka sijaitsi ihanan metsäisen ulkoilualueen laidalla, polkuja riitti vaikka muille jakaa! Muuten näyttelypaikka ei sitten ollutkaan oikein ihanteellinen, parkkialueelle ajettiin sisäänkäyntialueen & rokotustarkistusjonon läpi, ja mutaa oli kaikkialla. Sekä parkkis että itse kehäalue kun olivat nurmea, joka oli hieman jo kärsinyt aamupäivän aikana kävelijöistä ja etenkin autojen renkaista. Onneksi laitoin harmaat farkut, niissä ei näkynyt tuore eikä kuivunut muta. Ja onneksi kääpiöpinserit sattuvat olemaan mustia ja lyhytkarvaisia, eivätkä esim. valkoisia hevilettejä. Aika epätoivoisia pissatusyrityksiä nimittäin nähtiin esim. shizujen ja lhasa apsojen kehän laitamilla...

Pentuja oli ilmoitettu yhteensä 11 kpl, Pitsin luokassa (nartut 7 - 9 kk) 2 kpl. Tällä kertaa kävi niin, että Pitsi ei oikein ollut tuomarin makuun, ja oli toinen, eli viimeinen, ei KP:tä. Arvostelu oli seuraavanlainen:

"Narttumainen kokonaisuus. Oikeat pään mittasuhteet, hieman hento kuono-osa. Eturinnan tulee kehittyä. Normaalisti kehittynyt runko. Vielä melko kuroutunut alalinja. Liikkuu hyvin sivulta." PEK2

No tylsäähän se olisikin, jos aina voittaisi! ;) Tavoite (KP) ei nyt täyttynyt, ja sinänsä vähän tylsää, että juuri viimeinen pentunäyttely menee mönkään, mutta koiran esiintymiseen ja käytökseen näyttelypaikalla on todella tyytyväinen! Pitsi ei jännittänyt lainkaan kehässä eikä sen laidalla, pöydällä sen polvet olivat hieman vetelät, mutta maassa seisoskelut ja juoksemiset sujuivat paitsi mallikkaasti, myös iloisesti! Nyt alkoi se kääpiöpinserille niin oleellinen temperamentti nostaa päätään! Kostea nurmi (jossa oli juossut jo yli 40 koiraa) houkutteli monia nuuskimaan, mutta Pitsillä ei ollut moisesta puhettakaan, se suorastaan leijaili eteenpäin tarkkana kuin porkkana, niin kuin kääkättimen kuuluukin. Hieno tyttö!

Pennikin oli matkassa mukana ihan vaan turistina, ja ilostui päästessään metsäpoluille pöhkimään. Paikalla oli myös Pennin kasvattaja, jonka kanssa juteltiin mukavia pitkät pätkät, kerroin mm. miten hienosti koirat ovat ottaneet vauvan vastaan, ja kasvismamma oli oikein tyytyväinen. Pitsin tänään voittanut narttu oli muuten Pennin siskopuoli (sama isä), joten ei se ehkä niin kamalaa ollutkaan sille hävitä! :)

Pientä puuhailua

Penni treenasi jälleen agia Pitsin treenipaikalla tiistaina, ja hyvin treenasikin! Vuorossa oli ohjaustekniikkaharjoittelu, vain hyppyjä ja yksi putki, mutta tekemistä riitti silti ihan kiitettävästi. Teemana takaakierrot, niistot ja persjätöt. Pennillä oli hyvä into ja vauhti, putkelle se olisi voinut kyllä irrota paremminkin. Ohjausta se totteli tyypilliseen tapaansa täysin, ja menee siis oikein silloin, kun vaan itse ohjaan oikein. On se kyllä viisas, ei voi muuta sanoa! Ja tällä kertaa se tosiaan eteni ihan kivaa vauhtia, vaikka oltiin siellä kaukalossa, josta se ei normaalisti pahemmin pidä. Ilmojen viiletessä olen ottanut taas käyttöön Pennin Back on Track -takin, taitaa tehdä  ihan hyvää lihaksille.

En tiedä johtuiko Pennin hyvä treenifiilis siitä, että aamulla oli jo urheiltu kunnolla, mutta eipä pienestä veryttelystä voi haittaakaan olla. Käytiin siis aamupäivällä riehumassa koirarannalla, ja saatiin olla siellä ihan keskenämme, ihanaa! Koirat juoksivat frisbeen perässä, ja nyt pääsin Pitsinkin kanssa vähän enemmän leikkimään ja heittämään, kun Penni löysi jonkin ällöhajun merilevän joukosta. Aion kyllä tehdä kaikkeni, että Pitsiä voisi agissa palkata lelulla, se on niin paljon helpompaa ja monipuolisempaa kuin ainainen namipalkka! Olenkin koittanut kovasti leikkiä Pitsin kanssa lähiaikoina, sekä harjoitella kotona paikallaan istumista.

Pitsi istuu paikallaan hienosti, kun vaan ensin muistaa, mitä oli tekemässä. Joskus harjoituksen pointti unohtuu, sitten katsellaan ulos ikkunasta vähän aikaa ja yritetään taas uudestaan. En malttaisi odottaa että pääsen sen kanssa aloittamaan agitreenit, rimat maassa/hyvin alhaalla tietenkin. Ensi viikolla pääsemme treeneihin ekan kerran, vieläpä uudelle hallille, saa nähdä mitä siitä tulee! Tämän ikäistä voisi kuulemma jo hypyttää niin, että rima on sen kintereen korkeudella, mutta Pitskun kintereet ovat maasta ehkä 7 cm korkeudella, joten alimmassakin kannattimessa rima olisi liian korkealla.

Ennen agitouhuja on kuitenkin selvittävä lauantain pentunäyttelystä, voi itku jos siellä sataa koko päivän... Tajusin muuten viimein, että kyseessä ei ole pelkkä pentunäyttely, vaan pentu- ja veteraaninäyttely. Saa nähdä moniko yhdestätoista ilmoitetusta kääpiöstä on sitten vetsku ja moniko pentu.

Onnistunut mätsärireissu!

Nyt loksahti Pitsin kehäkäytös kertaheitolla kohdalleen! En tiedä johtuiko se hyvistä seuralaiskoirista (Penni, Chico ja Bella) vai makupaloina syötetystä makaronilaatikosta, mutta Pitsi esiintyi tänään mätsärissä kuin unelma. Se ei jännittänyt kehässä yhtään, vaan kaikki hommat sujuivat kuin vettä vaan, myös ringin juokseminen ahtaassa kehässä 12 muun koirakon kanssa.

Hauskaa tässä oli se, että tuomarikin huomasi Pitsin suoriutumisen, Pitsi sai punaisen, oli pentujen punaisten ykkönen, ja vieläpä Best In Show 2! Tuosta pentujen ykkössijasta olen tosi iloinen, joku valopää kun oli keksinyt laittaa kaikki pennut kisaamaan keskenään, siis sekä isot että pienet samassa porukassa, ja niitähän oli sitten käsittääkseni 53 kpl. Kaikenkaikkiaan koiria osallistui tapahtumaan likemmäs sata. Pitsi sai palkintoja vaikka kuinka, kaiken maailman Belcando-tuotteita ja jonkin lahjakortinkin, sekä valtavan kuivaruuansäilytystynnyrin ja sellaisen nystyräkintaan jolla koirasta voi hangata irtokarvoja pois.

BIS-kehässä Pitsi ei meinannut enää jaksaa seistä nätisti, etenkin kun makaronilaatikkokin oli jo loppu, mutta siellä se puolestaan väläytteli niin upeita raviliikkeitä etten ole moisia ennen nähnytkään. Eikä ilmeisesti olleet kaikki muutkaan, eräs kanssakilpailija kun tuli skaban jälkeen kehumaan että jopa oli kauniisti liikkuva kääpiöpinseri.

Mätsärissä oli siis varsin mukavaa, törmättiin moneen tuttuunkin, mm. pitkästä aikaa Pennin kasvattajaan! Nyt vaan pitää saada Pitsuli esiintymään yhtä kauniisti oikeissa näytelmissä, sillä niitä riittää lähiaikoina: viikon päästä Tampereen pentunäyttely, kahden viikon päästä Tuuloksen ryhmis. Sinne olikin sattunut näemmä tuomarimuutos, tuntematon hollantilainen naistuomari oli vaihtunut tuntemattomaan ruotsalaiseen naistuomariin. Ruotsalaiset ovat yleensä yhtä jämptejä kuin suomalaisetkin tuomarit, ja tämä sattui vielä olemaan jotenkin tekemisissä Ruotsin snautseri-pinserikeskusjärjestön kanssa, joten menossa ollaan muutoksesta huolimatta.

Pitsin puuhia

Pitsi on juoksuajastaan huolimatta puuhaillut kaikenlaista lähipäivinä. Kotona on harjoiteltu perusjuttuja, vähän agiohjauksiakin lelun kanssa, ja hauskaa on ollut. Maanantaina Pitsi pääsi Satakunnan seura- ja kääpiökoirayhdistyksen näyttelytreeneihin, jotka valitettavasti järjestettiin viimeistä kertaa tänä syksynä. Treenit olivat hyvät ja osallistujamäärä juurikin sopiva, alkujännityksen hälvettyä Pitsku esiintyi oikein mallikkaasti.

Tänään kolahti postilaatikkoon Snautseri-Pinserilehti, jossa oli Pitsin haastattelu. Siinä Pitsi kertoili mm. intohimostaan sukkien syömiseen, sekä siitä, miten hirveän hauskaa on juosta vapaana Yyterin sannoilla. Ehkä useammatkin Porissa käyvät kääpiöpinserit (ja kaikenmaailman snautserit) nyt uskaltautuvat Yyteriin, kun sitä on enemmän mainostettu?

Pitsi kukkapenkissä kesällä

Ekasta juoksustaan Pitsi on selvinnyt esimerkillisen hienosti, se pitää itsensä melko puhtaana eikä ole ollut mitenkään masentunut. Toivottavasti se ei nyt keksi itselleen mitään valeraskautta, se ei ole koiralle lainkaan mukavaa, eikä myöskään näytä kovin nätiltä näyttelyissä. Muistissa on vielä hyvin Pennin parit valeraskaudet, jolloin sen nimeksi olisi voitu vaihtaa Pamela. Alalinja kärsii.

Pitskan seuraava näyttely onkin sitten Tampereella 29. syyskuuta, eli parin viikon päästä. Tänään ilmestyivät aikataulut nettiin, kääpiöpinsereitä on ilmoitettu sinne peräti 11 kappaletta! Saa nähdä miten Pitsi menestyy tuossa joukossa! Aiemminhan osanottajamäärät ovat olleet hieman pienempiä. Toki tuossa luvussa on sekä nartut että urokset samassa, ja vieläpä kaksi eri ikäluokkaa, pikkupennut ja pennut. Tavoitteena meillä on jälleen KP, kuten aiemminkin, ja tietenkin mahdollisimman hyvä arvostelu. Kehäkäytöstä päästään harjoittelemaan vielä yhteen mätsäriin ennen koitosta, mikäli sää ei mene ihan kauhean huonoksi.

Pitkääkin pitempi pentunäyttely

Tänään suunnattiin Pitsin, vauvan ja vauvanhoitoapulaisen kera Turun messukeskukseen pentunäyttelyyn. Kyseessä oli Pitsin eka hallinäyttely, ja se kyllä selviytyi tilanteesta paremmin kuin osasin odottaa.

Rotukehä oli Pitsin kohdalla great success, se sai hienon arvostelun, KP:n ja oli ROP-pentu. Tuomari Kari Salminen oli Pitsin mielestä hiukan epäilyttävä, muttei siinä sen kummempaa, koira tutkittiin normaalisti kuten ennenkin. Arvostelu oli seuraavanlainen:

"Erinomainen kokonaisuus. Kaunis pää, turhan pyöreät silmät. Hyvä etuosa. Hyvä hännän kiinnintyskohta & takakulmaukset. Liikkuu hyvin. Hyvä karva."

Jo kolmas tuomari, joka kehuu Pitsin päätä kauniiksi, kaipa se sitten sellainen on!? Silmät eivät mielestäni ole liian pyöreät, ne voisivat toki olla enemmänkin mantelinmuotoiset, mutta esimerkiksi Pennillä on kyllä huomattavasti pyöreämmät silmät kuin Pitsillä. Taitaa siis olla makuasia tämäkin. Karva Pitsillä on todellakin hyvä, ja oli kiva että tuomari huomasi sen, harvemmin näistä lyhytkarvaisista sanotaan sen suhteen mitään, ellei sitten karvaa puutu tms.

Rotukehä pättyi n. klo 11, ja ryhmäkehä alkoi vasta klo 15. Nuokuimme väliajan hallissa katsellen erinäisiä kehiä, vauvakin viihtyi uskomattoman hyvin, välillä hereillä, välillä nukkuen. Ryhmäkehässä jäimme pienen koon vuoksi letkan viimeisiksi, mutta Pitsille koko ison kehän hässäkkä musiikkeineen taisi olla vielä vähän liikaa; se jännitti niin, että liikkuminen meni poukkoiluksi  ja säntäilyksi, eikä tuomari viitsinyt kuin vilkaista Pitsiin päin. Tilannetta ei helpottanut niskaan hönkivä tanskandoggi, joka tietenkin kakkosryhmän suurimpana rotuna veti letkaa, ja oli jo saanut meidät kiinni. Pitsi (ja melkein kymmenen muuta) poistuivat siis kehästä ilman palkintoa. 

Pitsi ryhmäkehässä letkan viimeisenä

Olen silti enemmän kuin tyytyväinen tuohon ROPpiin, tavoitteena oli KP ja se saatiin, vähän ekstraa vielä päälle. Ja taas yksi pokaali, alkaa hylly käydä ahtaaksi!

Penni vietti päivän mummulassa (ilmeisesti herkutellen), eikä ollut lainkaan pahoillaan siitä, ettei päässyt mukaan näyttelyyn. Eilen nautituista sämpylöistä ei onneksi seurannut kuin poikkeuksellisen voimaksta kaasunmuodostusta.

Treeniä, treeniä ja sämpylöitä

Pitsi treenaili missikävelyä ja muita esiintymistaitoja mätsärissä Harjavallassa. Tilanne jännitti taasen kovasti, liekö juoksutkin tehneet oman osansa jännitykseen. Yksinään Pitsi esiintyi varsin kauniisti, porukassa sitä taas hiukan jänskätti, mutta porukalla juokseminen sujui paremmin kuin koskaan aiemmin. Luulen, että sen täytyy vaan käydä vastaavissa tilanteissa mahdollisimman usein, niin se rentoutuu kerta kerralta nopeammin. Saimme sinisen nauhan ja kolmannen sijan, siis sekä kokemusta että palkintokaapin täytettä. Kivasti olivat järjestäjät kierrättäneet (ilmeisesti) omia vanhoja palkintopyttyjään, joka luokan 4 parasta saivat ihan oikeat pokaalit. Muutenkin tapahtuma oli hienosti järjestetty ja sujui sutjakkaasti, juuri niin kuin arki-iltamätsärin kuuluukin.

Penni treenaili torstaina taas agia, ja alun pienten kankeuksien (Pennin mielestä alkeiskurssilaisten namit piti ensin siivota tunnelista) jälkeen se kyllä teki niin hyvää työtä ettei itse tarvinnut kuin nauttia. Kaikki sujui. Pujottelu täysin virheettä monta kertaa erilaisilla lähestymisillä, kontaktit, kaikki. Nyt tehtiin aiempaan sellainen muutos, että namialustaa & namia siirreltiin joka kerta eri paikkaan, mutta koskaan se ei ollut heti pujottelun jälkeen. Koiran ei siis auta muu kuin mennä vaan, kyllä se nami sieltä joskus tulee. Kun treenit siirtyvät sisätiloihin, on meillä käytössä myös verkot pujotteluun, niillä saadaan sitten lisää varmuutta siihen että sisäänmeno sujuu aina oikein, ja kepit pujotellaan aina loppuun asti. Ohjurit eivät Pemulle valitettavasti sovi, se menee niistä yli ja ali ja läpi.

Ja sitten ne sämpylät. Leivoin tänään reippauksissani sadepäivän sämpylöitä, ja jätin ne huolettomasti työtasolle, kun lähdin käymään kaupungilla. Työnsinpä vielä pellin maahdollisimman taakse, etteivät koirat edes pomppimalla ylettäisi sämpylöihin. No, sanomattakin on selvää, että yhdeksästä sämpylästä oli jäljellä kuusi, kun pääsin kotiin. Onni onnettomuudessa, vain Pennin vatsa näyttäisi pullottavan! Pitsillä on siis huomenna se pentunäyttely, eikä sen nyt tarvitsisi mielellään syödä vatsaansa täyteen vehnäsämpylöitä!

Kaupunkien välisestä taistelusta

Kaupunkitaistelu ei etukäteisarvioista huolimatta ollutkaan täysi katastrofi. Ei se mikään mallisuorituskaan ollut, kurvit venyivät ja paukkuivat, ja puomillakin tapahtui jotain omituista, mutta sainpahan koiran survottua pujottelustakin läpi ekalla yrityksellä. Onneksi kyseinen suoritus ei tallentunut yhdellekään kameralle, ohjasin Pennin nimittäin kädellä vetämällä pujottelusta läpi. Ajattelin lähinnä joukkueen etua, en viitsisi ottaa 25 virhepistettä siitä hyvästä että saan harjoitella pujottelua. 10 pointsia saimme kuitenkin U:n malliselta putkelta, siinä olin vähän huolimaton ja koiraa edellä, joten se vilahti innostuksissaa selän takaa putken väärään päähän. (Kaupunkitaistelussa suoritusta ei hylätä, vaan hylyn sijasta koirakko saa aina 10 ratavirhettä lisää.)

Kokonaistuloksissa joukkueemme oli onneksi peräti kolmas, Äetsä voitti ja Rauma taisi olla toinen.

Hiukan ehkä kävi Harjavaltalaisia kateeksi, on niillä aika hieno ja suuri koirakenttä siellä Hosiosaaressa, puhumattakaan niistä kenttää ympäröivistä lenkkimaastoista... Tosin kyseisten maastojen muistot eivät ole pelkästään hyvät, sieltä on nimittäin erästä karannutta tiibetinspanielia haettu yötä myöden joskus 90-luvun alussa, onneksi löytyi vuorokauden karkureissun jälkeen.

Pitsille kävi perjantaina niin, että sen ekat juoksut alkoivat nyt 8 kuukauden iässä. Tästä johtuen se ei nyt sitten pääsekään agiryhmäänsä, ja viimeinen näyttelytreenikin jää välistä. Koira ei onneksi ole tilanteesta moksiskaan, se on ihan oma iloinen itsensä.

Torstai on treeniä täynnä

Jälleen saatiin treenit videoitua, muistikortille tallentuivat kaikki ratapätkät, pujotteluharjoituksia jäi muutama kuvaamatta. Videoon tästä.

-Ekan pätkän takaakierto - persjättöhässäkkä näyttää yllättävän hyvältä
-Suoran putken jälkeinen käännösviritelmä näyttää naurettavalta, mutta luulen että olisin siitä voinut kyllä ehtiä pakkovalssiin seuraavalle hypylle, jos olisin juossut parempaa linjaa.
-Pujottelu nyt on pujottelu, videolla näkyvää virhettä lukuun ottamatta Pemu pujotteli virheettömästi.

Pitsi treenasi tänään kotipihassa putkea lelupalkalla, kyllä meillä oli sitten mukavaa.

Pitsin puuhailuja

Pitsin on puuhaillut lähinnä näyttelytreenejä ja kotona arkitottista, eli enimmäkseen perusasentoa ja paikallaoloa. Se on hoksannut jutun jujun hienosti, ja harjoittelemaan on päästy paitsi kotona, myös esim. agikisoissa ihmis- ja koiravilinässä. Se keskittyy yllättävän hyvin kun vain sille päälle sattuu.

Olen pitänyt näyttely- ja muut asiat tyystin erillään, ettei siten tule mitään istumisia näyttelykehässä. Näyttelytreeneissä on nyt käyty neljä kertaa, ja pentu on kyllä kehittynyt roimasti; se malttaa hienosti juosta myös toisten kanssa samaan aikaan, sekä rinnakkain toisen kanssa edestakaisin. Pöydällä se seisoskelee edelleen kauniisti, tänään mittaaminenkin sujui jo aika hyvin. Jostain syystä mitta oli toisella puolella kroppaa paljon jännempi kuin toisella, vaikkei sitä nyt ole kummallakaan puolella kauheasti harjoiteltu. Mittaustulokseksi saatiin 29 - 30 cm, eli juurikin passelisti.

Tositoimiin Pitsku pääsee ensi viikolla sekä mätsärissä että pentunäyttelyssä, toivottavasti esiintyminen sujuu edes puoliksi niin hyvin kuin treeneissä. 15. päivän pentunäyttely onkin Pitsin eka hallinäyttely, mutten silti usko, että se on koiralle mikään ongelma. Näyttely on Turun messukeskuksessa, ihan kiva että Pitsi pääsee katsastamaan paikan kertaalleen ennen Turku KV:tä, jossa hälinää on sitten vaikka muille jakaa.

Missikisojen lisäksi hän harrastaa agilityä, ja onkin päässyt oikein WeCAn treeniryhmään. Ryhmä on alkeisjatkoryhmä, varmaan Pitsille ihan sopivan tasoinen. Tänään tosin Penni vei Pitsin paikan ja kävi kipaisemassa kaupunkitaisteluradan läpi ihan hyvällä menestyksellä, pujottelukin sujui kuin vettä   vaan. Ota nyt tuosta sitten selvää?

Lajinvaihto koiratanssiin?

Eilisten RKS:n kisojen jälkeen harkitsin vakavasti siirtymistä johonkin toiseen koiraurheilulajiin, kuten koiratanssiin. No, siihen lajiin en ehkä haksahtaisi edes mielenhäiriössä, joten kaipa sitten täytyy pysyä tässä agilityssä kuitenkin.

Tuloksina eiliseltä 2 x HYL, eikä siis mitään "hyviä hyllyjä" todellakaan! Ensimmäisellä radalla päästiin pujottelulle asti, Penni meni ensin ohi, ja sitten uusintayrityksellä ei suostunut menemään lainkaan, vaan pomppi tasajalkaa ja yritti nyppiä minua ranteesta. Kolmannen (tai neljännen) yrityksen jälkeen alkoi jo hävettää sen verran, että kiitimme tuomaria ja poistuimme radalta vikkelästi. Harmi, rata oli siihen asti sujunut virheittä, eikä ollut enää montaa estettä jäljellä. Voi olla, että sähläsin sen ensimmäisen yrityksen, kuten viimeksikin, mutta nyt koira ei suostunut pujottelemaan lainkaan.

Toisella radalla (joka oli muuten hyppäri) emme päässeet edes pujottelulle asti, kun hyvin alkaneen radan neljännen esteen eli muurin juurelta löytyi haju, jota piti päästä nuuskimaan. Penni oli (kasomossa olleen tarkkailijan mukaan) pysähtynyt täydestä vauhdista nokka maahan, eli jokin haju siellä oli. Kutsuin koiraa kahdesti esteen yli, ja kun sitä ei kuulunut, poistuimme radalta jälleen kiireen vilkkaa. Tuomari varmaan ihmetteli pinserikoirakkoa, joka aina juoksee kesken pois. Tällä radalla alku oli sujunut kyllä yli odotusten, Penni pysyi kivasti lähtöpaikalla, vaikka kävelin aika kauas, ja hyppäsi esteet 1- 3 oikein hienolla linjalla, vaikken ollut itse lähimaillakaan. Tämä rata olisi ollut tosi kiva tehdä loppuun asti, se oli kaikin puolin hauska, ja olipa siinä vielä oikein kunnon loppusuorakin, jossa olisi päästy testaamaan eteen-käskyä.

Ja miksiköhän se koira ei sitten pujottele? Tätä olen miettinyt pääni puhki, ja tullut siihen tulokseen, että se ei suostu siihen, koska kisoissa ei saa namia sieltä pujottelun lopusta. Se tuskin on kipeä tai kyllästynyt, koska vauhtia ja intoa piisaa vaikka pieneen kylään, ja treeneissä se pujottelee hienosti. Nyt pitää sitten keksiä taas jokin ratkaisu tähän pujotteluongelmaan, jotenkin alkaa tuntua siltä, ettei tälle koiralle ikinä saada kunnollista pujottelua! Heittopalkka? Pujottelun jälkeisen esteen jälkeen palkkaaminen?

Kisoihin ei nyt ainakaan olla menossa hetkeen, se on selvä. Paitsi tietenkin siihen kaupunkitaisteluun lauantaina, koska sinne olen jo lupautunut menemään edustamaan WeCA:a. Toisaalta ongelmahan ilmenee vain kisatilanteissa, mutta sitä on vaikea ratkoa kisatilanteessa, kun ei siellä voi palkata eikä tehdä oikein mitään muutakaan.

Pitsi oli mukana kisoissa ja harjoitteli paikallaan istumista, on se vaikeaa vilkkaalle pikkukoiralle, mutta hyvin se on edistynyt!