Oppeja pääsin kokeilemaan käytännössä sunnuntaina AK6 kisoissa tutussa Noormarkun hallissa. Fiilis oli positiivinen ja itsevarma, kun pitkästä aikaa pääsin kisailemaan kahdella koiralla, Pitska on kisannut viimeksi pääsiäisenä, Penni ihan huhtikuun alussa. Kengätkin kiilsivät uutuuttaan, tilasin mistä lie nettikaupasta violetit Salomon Speedcross 4:set vähän alle 90 eurolla.
 |
| Uudet ja ihanat! |
 |
| Vasemmalla ennen käyttöä, oikealla käytön jälkeen. |
No. Ei se nyt kyllä hyvin mennyt. Penni oli ekalla radalla ihan ok, mutta myöhästyneestä takaakierto-ohjauksesta johtuen se törmäsi jalkaani, ja siitä saatiin 5. Muuten ihan ok rata, mitä nyt lentokeinu, kun testasin vedätystä. Kaksi muuta rataa oli kamalaa könyämistä, koira oli hidas ja ohjaajaa vitutti, vaikka kaikkeni yritin tehdä hetsaamisen eteen & valita ohjaukset, joissa vauhti säilyisi.
Pitsillä meni vielä enemmän pieleen. Se veti aamulla ihan paniikkiin hallissa, enkä voinut ekalle radalle startata sen kanssa lainkaan. En tiedä yhtään mitä se pelkäsi, mutta pelkäsipä niin paljon, etten uskaltanut irrottaa sitä remmistä lähtöpaikalla. Olisi aivan varmasti juossut ulos hallista. Kahdelle seuraavalle sentään päästiin, mutta meno oli hidasta ja pälyilevää. En osaa sanoin kuvata miten paljon ärsyttää se, että koiran kanssa on tehty töitä vuosia ja treenattu ja rampattu valmennuksissa ja vaikka missä, mutta sitä osaamista ei lähes koskaan kisaradalla nähdä. Nytkin halli oli todella tuttu ja turvallinen, eli uudesta paikasta ei voi moinen käytös johtua.
Onneksi meikäläisen ohjaussuunnitelmat kuitenkin niittivät onnistumisia, vaikka ne onnistumiset eivät itselleni langenneetkaan. Ei tietenkään ole kiellettyä katsoa toisilta mallia rataantutustumisessa, mutta ei nyt ehkä kannattaisi kävellä perässä matkimassa. Toisaalta ehkä pitäisi olla imarreltu, jos jonkun mielestä tekemisissäni on sen verran tolkkua, että kannattaa tehdä perässä?
Ja onneksi on Polkka! Se oli taas hirmuisen fiksu nuori neitonen kisapaikalla, keskittyi upeasti ja tarjosi katsekontaktia, vaikka ympärillä tapahtui koko ajan. Polkan matka tästä pisteestä kisakoiraksi on pitkä ja varmasti monivaiheinen, ja mitä tahansa voi tapahtua matkan varrella, mutta sen kanssa sentään on toivoa siitä, että päästään kisaamaan iloisissakin merkeissä. Tai ainakin se sitten ehkä kehittää itselleen erilaisia ongelmia kuin nämä pinserit?
P.s. Huomenna Polkka menee ekaa kertaa toko-treeneihin, ja minä joudun menemään mukaan, voi elämän kevät...
 |
| Eka kerta uimassa! |
 |
| Noutaja- & vesieläimet pulikoi, pikkupaimen katselee ihmeissään |
 |
| Kurakoira |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti