Tässä tulee Polkka!

Vihdoinkin! Nyt se on täällä! Minun mudi!

Kolme vuotta sitten päätin, että meidän seuraava koira on rodultaan mudi. Rodussa viehätti, ja viehättää edelleen, reipas, aktiivinen olemus, älykäs ja iloinen luonne, monipuoliset harrastusmahdollisuudet, sopiva koko ja rodun hyvä terveystilanne. Rodun valinta ei siis ollut vaikeaa, mutta sopivan pennun etsiminen harvalukuisessa ja heterogeenisessä rodussa osoittautuikin pitkäksi prosessiksi. Monen mutkan ja kahden vuoden aktiivisen etsimisen tuloksena eilen meille muutti Take One -kennelistä Lappeenrannasta ihana, ruskea mudityttönen, jolle nimeksi annoimme Polkka.

Treffasin kasvattajan Tampereella luovutusta varten, ja kotiin matkustimme Polkan kanssa junalla. Kotimatka sujui ensin vähän äänekkäästi mutta enimmäkseen torkahdellen. Pentu oli reipas ja ympäristöstään kiinnostunut sekä hotellissa, rautatieasemalla että junassa.

Väsynyt matkustaja

Kotona elämä on sujunut mallikkaasti, eilen olin pinsujen kanssa Tampereella EO-karsinnoissa ja sen aikaa Polkalla oli pari hoitotätiä täällä pitämässä siitä huolta, oikein kahdessa vuorossa. Kisat kestivät onneksi vain aamupäivän, joten ehdittiin iltapäivällä vielä mummulaankin retkeilemään ja ulkoilemaan. Polkka oli reissussa jälleen rohkea ja avoin uusille ihmisille, olen pentuun todella tyytyväinen! Ääntään se käyttää varsin vapautuneesti aina, kun asiat eivät mene sen toivomalla tavalla, mutta tässä talossa on onneksi totuttu meteliin ennenkin.

Metelistä puheen ollen, pinserit ovat suhtautuneet pentuun ihan kohtalaisen kivasti. Pitsi katselee kaukaa kauhistuneena, Penni partioi lähistöllä. Tunnelma on jännittynyt, mutta nyt sunnuntaina jo aavistuksen rennompi kuin yhteiselon ensimmäisinä tunteina.

Niin ja ne EO-karsinnat! Todellakin väsytti sinne aamulla lähteä, kun ilta ja yö oli mennyt Polkan kanssa, mutta lähdin kuitenkin. Kisat käytiin TAMSKin hallilla Niihamassa, kaksi agirataa ja hyppäri.

Eka agirata kilpistyi meikäläisen jännitykseen, rata meni muuten ok, mutta puskin Pennin väärälle puolelle keppien aloitusta. Lopussa sekosin omiin linjoihini, ja Penni otti yhden hypyn väärin päin.

Hyppäri oli päivän paras veto, vaikka rata oli haastava. Koira kulki lujaa, vaikka rimat olivat maksimikorkeudessa, ja ohjaukset ja ajoitukset napsahtelivat kohdalleen siististi. Auttaahan se, kun ohjaaja ei ole kauhusta kankea! Loppuradasta Pemu meinasi lähteä yhdeltä hypyltä väärään suuntaan, mutta sain sen pelastettua kuitenkin. Tästä siis nolla.

Viimeisellä agiradalla Penni päätti ekaa kertaa elämässään käydä haukkumassa tuomarin pystyyn, hohhoijaa! No muuten se meni ihan kohtalaisesti, vaikka haastava oli tämäkin rata.

Tyytyväinen koirakko

Polkka 7 viikkoa ja 2 päivää

Videoita ei nyt ole, kun yksin olin liikkeellä, mutta jospa siitä livekamerasta niitä taas saisi tilattua. Kisapaikalta shoppasin pilkottavaa treeninamia ja uuden, pienemmän treenitaskun. Kisajärjestelyt olivat kyllä taas kaikin puolin ammattimaista tasoa, vaikka kisaformaatti olikin kokonaan uusi.

Pötkönami, vaihtoehto lihapullille?