Tuomarit, nuo pirskatin puusilmät

Koiraharrastuksessa sitä joutuu erinäisten tuomareiden eteen koiransa kanssa lajista riippumatta, mutta tällä kertaa asetelma kääntyi, ja pääsin itse leikkimään tuomaria. Minut siis pyydettiin tuomariksi mätsäriin Kokemäelle, ja kun parin aiemman tuomarointikerran perusteella tykkäsin hommasta, päätin mennä mukaan. Tapahtuma oli oikein hyvin järjestetty ja tunnelma mukavan leppoisa, ilta vierähti mukavasti. Kahvi oli erinomaista.

Tuomaroin viitisenkymmentä pientä pentua ja aikuista, ja sain kunnian tuomaroida BIS-kehän. Koiramäärät olivat siis aika hulppeita, yhteensä mätsäriin osallistui peräti 135 koiraa! Pienellä paikkakunnalla arki-iltana se on melkoisen hyvin.

Mätsäreiden ongelma on vähän se, että mitään tarkkoja sääntöjä ei ole, ja jokainen tuomaroi vähän oman makunsa mukaan. Toiset kiinnittävät enemmän huomiota koiran rakenteeseen ja liikkeiden laatuun, toiset koirakon yhteistyöhön tai kuka mihinkin. Minun mielestäni mätsärissä ei pitäisi koiran ulkomuotoa arvioida, se tulee jättää hommaan koulutettujen ulkomuototuomareiden tehtäväksi.

Näillä eväillä siis pärjää ainakin meikäläisen kehässä:

1. Koiran tulisi näyttää terveeltä ja hyväkuntoiselta, mielellään edes kohtuullisen puhtaalta. Ei ylipainoa, takkuja tai liian pitkiä kynsiä, saati ontumista.

2. Koiralla ja handlerilla pitäisi olla kehässä kivaa. Ei tarvitse irvistellä pepsodent-hymyä, mutta ei pidä ottaa liian vakavastikaan. Jos koira ansaitsee kehut, sitä kannattaa kehua! Ja jos se koira ei näytä juuri tänään ihan kauneinta käytöstään, pitäisi siitäkin tilanteesta selvitä kohtelematta koiraa huonosti.

3. Koirakolla pitäisi olla jokin käsitys siitä, mitä kehässä tehdään. Tässä kohtaa varmaan voi puhua kehäkäytöksestä, eli siitä, että esittäjä saa koiran seisomaan paikoillaan ryhdikkäänä, ravaamaan suoraan ja suorana, ja että koira antaa tuomarin tutkia itsensä ilman vastaväitteitä. Rotuominaisuudet toki otan huomioon, en oleta, että esim. kultainen noutaja ja cekoslovensky vclak suhtautuvat vieraaseen ihmiseen samalla tavalla.

4. Koiran rodulla tai sen puuttumisella ei ole minulle mitään merkitystä. Olen laittanut BIS1-sijalle sekarotuisen, ja olen muuten laittanut rotukoirankin. Kummallakin koiralla oli handlerinsa kanssa kivaa, ne olivat terveen ja hyväkuntoisen näköisiä, reippaita otuksia, joiden mielestä kehässä oleminen oli mukavaa hommaa ja jotka esitettiin taitavasti.

Tämmöinen Best in Show löytyi Kokemäellä