Kisat olivat kivasti Raumalla, ja sekös meille passasi, siellä aiomme startata seuraavat virallisetkin siellä heinäkuussa. Tarjolla oli möllin lisäksi kaikille avoin agirata ja avoin hyppäri, ilmoitin Pitsin kumpaankin sillä varauksella, että jälkimmäiselle saattaisin ehkä vaihtaa Pennin. No, en vaihtanut, koska Pitsin kanssa vaan oli ihan liian hauskaa siinä ekalla radalla!
Tällä kentällä lähtötilanteet ovat aina olleet Pennille vähän hankalia, koska yleisö, vuoroaan odottavat koirakot, ilmoittautumiseen jonottajat ja makkaranpaistajakin vielä häälyvät juurikin lähtöalueen takana. Lisäksi osa katsojista levittäytyy aika lähelle kentän toista pitkää sivua, johon oli nyt onneksi väsätty aidantekele pitämään ylimääräiset koirat poissa radalta. Siksi olin tietenkin jälleen hieman huolissani Pitsin häiriönkestävyydestä, huoli tosin onneksi osoittautui turhaksi.
Häiriöstä huolimatta Pitsi istui lähdössä kuin tatti kummallakin radalla, pysyi tarkkaavaisena, seurasi ohjausta eikä edes vilkaissut yleisöä, toisia koiria tai ratatyöntekijöitä! Fiilis oli kuin olisi kokeneemmankin koiran kanssa radalla ollut, sai keskittyä tekemiseen ja etenemiseen, ihanaa!
Ekan radan alku oli pienesti plagioitu viikonlopun SM-kisoista, ja ohjasin sen juuri kuten olin livestreamia katsellessani ajatellut tuollaisen kohdan ohjaavani. Vastakäännös, pyöritys, ja A-esteelle hanat auki kohti seuraavia esteitä. Tämä toimi, ja Pitsi teki ehkä parhaan A-esteen kontaktin, minkä se on koskaan kisatilanteessa tehnyt! Jee! Pujottelussa jäin itse typerästi töpöttämään ja myöhästyin pujottelun jälkeisessä valssissa, jolloin koira tupsahti väärälle esteelle. Hupsis. Siitä eteenpäin jatkettiin virheetöntä rataa, puomi oli hieno, keinu oli hieno, loppusuora oli hieno. Vauhti oli kaikkiaan hyvä, ja tunne ohjaajalla mahtava.
Hyppärillä päänvaivaa aiheutti alkuradan putkiansa, jonka käsittelystä en ollut ihan varma edes rataantutustumisen jälkeen. Päädyin hyvinajoitettuun valssiin, joka onnistui muuten hienosti, mutta unohdinpas sitten taas katsoa koiraa, ja sehän vilahti sinne putkeen jotta hupsis. Jokin muu ohjaus olisi voinut muutenkin sopia tuohon paremmin, mutta kaikki mitä mietin, olisi aiheuttanut ongelmia kepeille. Tämän kohdan jälkeen tehtiin mm. eka onnistunut takaaleikkaus kepeille kisatilanteessa, ja muutenkin näppärää rataa paria lipsahdusta lukuunottamatta. Uskalsin luottaa Pitsiin renkaalla, mutta loppuvaiheen takaakierrossa luotin jo liikaa. Vauhti pysyi loppuun asti hyvänä, ja maalissa koira kävi oikein kuumana ja kähisi riemuissaan!
Tätä lisää, tämä oli niin hauskaa, että melkein nauratti radalla! Siitä A-esteestä olen todella iloinen, ja muutenkin siitä, että uuden kisakoiran sovittaminen "omaan käteen" sujuu hyvin. Vielä ei nollia pursu ovista, saati ikkunoista, mutta kyllä niidenkin aika tulee.
Penni ei kisaradalle päässyt, mutta tein sen kanssa kontakti- ja keppitreenin viereisellä kentällä, ja se oli kyllä varsin liekeissä sekin. Raumalla on Pennin kanssa aikoinaan startattu ekat viralliset ikinä, siitä on aikaakin jo... 3 vuotta?
Nyt saavat pinskaleet hiukan lepäillä ja viettää juhannusta mm. mummulan piha-aitauksessa kirmaillen, auringonottoa ei taideta tänä vuonna päästä harrastamaan. Korvaamme sen runsaalla grillaamisella ja saunomisella, eiköhän tästä hyvä jussi saada viileämmälläkin kelillä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti