Villipinseripäivä

Tänään olivat pinserit sangen vilkkaalla tuulella, liekö syynä pikkuhiljaa nurkkiin hiipivä kevät vai mikä, en tiedä, mutta mukavaa oli kummallakin.

Penni pääsi aamulla agihallille mamman kanssa ihan kahdestaan. Aloitin taas turkislelun kanssa, ihan vaan putkia ja muuta simppeliä, tällä kertaa vetäen lelua n. 120 cm pitkässä narussa hallin lattiaa pitkin. Koirahan sekosi siitä ihan täysin! Maantasalla vilistävä valkoinen turkistuppo olikin hienointa ikinä, ja Penni palkkautui jopa pujottelun jälkeen erittäin riehakkaasti tällä "uudella," saalisviettiä kutkuttavalla lelulla! Ideaa pitää selvästi jatkojalostaa ja kokeilla toistekin, niin hirveällä hingulla se iski kiinni leluun.

Kun pahin into oli purettu, kertailtiin myös keinua ja A:ta. Namit olivat tarkoitukseen vähän huonoja, siis liian kovia, mutta hyvinhän tuo muisti miten A:lle pysähdytään. Seuraavalla kerralla pitää ottaa jotain lenkkimakkarasiivuja, jotka pysyisivät keinun pinnalla liikkeestä huolimatta, jospa saisi harjoiteltua sitä, että itse irtoaa keinusta vaikka sivulle/edelle, ja koira suorittaisi keinun kuitenkin korrektisti loppuun?

Olen yrittänyt miettiä niitä juttuja, joiden kohdalla kisoissa olen ajatellut että ei Penni tuota osaa, enkä tuota voi tehdä kun Penni ei tee noin, ja nyt sitten harjoitella näitä asioita tai ainakin opettaa niitä koiralle. Vastaan vaan tulee oma liikuntarajoitteisuus, joka onneksi on vain väliaikaista.

Päivällä siivottiin takapihaa ja terassia, kuka kumma onkaan käynyt sontimassa ainakin 150 kakkakasaa meidän takapihalle talven aikana? No, onneksi on hieno, pinkki lasten lumilapio joka saatiin ilmaiseksi ICCOsta. Kyseinen liikehän sponsoroi Team Pöystille syystalvella agikisoihin lippikset ja kaulahuivitkin, joita ainakin kennelpoika käytti uskollisesti koko reissun.

Koirat tietenkin osallistuivat siivoukseen juoksemalla, painimalla ja metelöimällä. Olivat siis kovasti hyödyksi, kuten aina.

Illalla oli Pitsin pentukurssin neljäs kokoontumiskerta. Kertasimme vanhoja juttuja, jotka eivät nyt ihan täysin meiltä sujuneet, ja opettelimme seuraamisen alkeita. Seuraamisharjoitus (tuplakahdeksikko namit nenän edessä) sujui Pitsiltä yllättävän hienosti, muutenhan se tahtoo nameista innostua välillä vähän liikaakin. Tällä kertaa namina oli ihan vaan nappuloita. Perusasentoa ja odota-käskyä täytyisi harjoitella enemmän, olenkin odottamisen ja vapauttamisen ottanut nyt osaksi ruokintarutiinia.

Aiemmin Pitsi on ollut kurssilla usein hieman vaisu, mutta tänään, juuri 12-viikkoissynttärien kunniaksi, se olikin aivan villi ja lähinnä haukkui muille osallistujille, kun kouluttajamme yritti meitä opastaa. Pitsi onnistuikin villitsemään myös toy-villakoira Brunon, joka sekin hepuloi ja haukahteli innoissaan. Innokkuuden puutteesta ei Pitsiä voi kyllä syyttää, onneksi se jaksaa riemastua myös itse "työnteosta," kuten pitääkin.

Pitsi tutustuu agiesteisiin.

12 viikkoa on pennulle henkinen rajapyykki, nyt se ei enää ole pikkuvauva vaan ihan oikea koiranpentu. Agihallilla tänään Pennin kanssa tajusin, miten monia asioita sekin nyt lähes 3-vuotiaana osaa. Montakohan tuntia työtä on tarvittu, että tähän on päästy? Penni kuitenkin pystyy suorittamaan agiesteradan kisatilanteessa melkoisen häiriön alla, tai esiintymään 25 muun kääpiöpinserinartun kanssa samassa näyttelykehässä aivan edukseen. Montako tuntia Pitsin kanssa tarvitaan, ennen kuin päästään samaan? No, ilmeisesti ainakin jotain olen osannut tehdä oikein, toivottavasti ekasta koirasta on opittu jotain ja tämän tokan kanssa tehdään sitten edes vähän erilaisia virheitä.