Kesän loppu ja ohjaustekniikoita

Niin se vaan on, että alkaa olla syksy. Työt alkoivat, ja aikaa on vähemmän, mutta hyvin sitä on onneksi riittänyt perheelle ja koirille. Blogi on vähän ollut paitsiossa, mutta nyt tulee tiivistelmää meidän elokuusta. Muutaman päivän päästä onkin jo syyskuu, ja kesä on ihan virallisesti ohi.

Vaasassa kisattiin ja onnsituttiinkin hienosti elokuun alussa. Sen jälkeen ei olla kisattu, mutta osallistuttiin neljän kerran ohjaustekniikkakurssille täälllä Porissa. Varsinaiset treenit meillä alkavat vasta lähempänä syyskuun puoliväliä, joten hinku ohjattuun treeniin ja uutta oppimaan oli vastustamaton. Kurssi oli tiivis ja tehokas, mutta ajankohta oli meikäläiselle vähän huono; 21:15 maanantai-iltana. Kesälomalla se menikin kivasti, mutta töiden alettua ei oikein keskittyminen ja oppimiskyky meinanneet riittää enää klo 22 jälkeen.

Kurssin ekalla kerralla käsiteltiin valssia ja puolivalssia. Tähän otin Pitsin, ja se meni ihan kohtalaisesti. Valssit pitää vaan tehdä päkiöillä ja saada nopeammin valmiiksi, kuten on ennenkin ollut puhe.

Toka kurssikerta käsitteli pakkovalssia, pakkovalssi-valssia ja pakkovalssi-jaakotusta. Tässä tein vähän molemmilla koirilla, ja sain ohjeeksi olla menemättä liian pitkälle tekemään merkkausta, että pääsen paremmin liikkeelle. Pakkovalssi-jaakotus sujui Pennin kanssa tosi loistavasti.

Kolmannella kerralla tehtiin sylkkäriä ja saksalaista, tästä on Pitsin kanssa videotakin alla. Saksalaisessa olen vähän hidas, tätä pitää harjoitella! Sylkkärissä on ongelmana ollut se, että Pitsi mielellään ennakoi ja hakeutuu rimalle liian aikaisin, jolloin hyppysuunta ei ole optimaalinen. Paljon on siis lähiviikkoina tehty töitä sen kanssa, että Pitsi kääntyisi ensin ja hyppäisi sitten vasta, ja kyllä videolla joitakin onnistuneitakin toistoja näkyy.

Viimeiseen treeniin otin Pennin, koska siinä käytiin läpi ohjauksia, jotka on kumpikin Pemulle aika vieraita ja vähän käytettyjä: takaaleikkaus ja poispäinkäännös. Pematsu yllätti suoriutumalla kummastakin loistavasti, tästäkin on videota. Vähän se meinasi jäädä kättä katsomaan ratapätkän ekalla takaaleikkauksella, mutta poikkari ja toka takaaleikkaus sujuivat hienosti. Näihinkin sain hyviä treenivinkkejä tulevaisuuden varalle.

Ja tässä se video kahdelta viimeiseltä treenikerralta:

Lähitulevaisuuden suunnitelmissa siintävät kotikisat 3.9. (pallokentällä, ei vielä seuran omalla kentällä) sekä piirinmestaruuskisat Raumalla 11.9. Edelleen harmittaa, kun meidän kennelpiirissä ei joukkuekisaa järjestetä, mutta minkäs teet. Tavoitteeksi piirinmestiksiin otamme yhteistuloksen saamisen, viime vuonna Penni teki nollan ja vitosen, ja oli näillä yhteistuloksissa seitsemäs.

Vieläkin parempi kisareissu!

Eilen illalla totesin armaalle aviomiehelleni, että tuntuu niin hienolta lähteä kisoihin, kun viimeksi meni niin hyvin, vaikka enää ei varmaan koskaan mene yhtä hyvin. Kaksi viikkoa sitten Penni siis oli toinen ja kolmas Agipitseillä, mutta tänään se hopea kirkastettiin ihan kärkisijaksi!

Kisat olivat Vaasassa VAS:in Rantareviirillä eli ulkokentällä, joka sijaitsi ihanasti meren rannassa, puistoalueen laidalla. Kisapaikka oli aivan ihana, aurinkoa, merta ja leppoisaa tunnelmaa! Kahvi jäi nyt kyllä testaamatta, kun oli sen verran lämmin keli.

Eka rata oli kaikille säkäluokille vähän kinkkinen, se ei varsinaisesti ollut vaikea, mutta eka rima ja pari muutakin olivat maksimikorkeudessa, ja tuomari (Anne Viitanen) oli lentokeinuista erittäin tarkka. Keinulle oli muutenkin vähän hankala linja, jonka Penni onneksi selvitti hyvin lentävästä lähdöstä huolimatta. Rata sujui ihan mukavasti, yksi persjättö vähän töksähti kun olin myöhässä, mutta muuten meno oli hyvää ja sujuvaa. A:n jälkeen piti tehdä pakkovalssi suoralle putkelle ja viimeistellä loppusuora, mutta unohdin mitä olin tekemässä ja lähetin putkeen väärältä puolelta! Jollain ihmeen kaupalla ehdin kiertää sinne päähän asti ja pelastella loppusuoran, nollilla maaliin!

Radan jälkeen suoraan sanoen vitutti. Penni oli ollut kisan viimeinen koirakko, ja tiesin, että nollia ei kovin montaa ollut tullut, kuulutusten mukaan Pennin lisäksi vain yksi, joka näytti aika vauhdikkaalta sen mitä siitä hiukan telttojen välistä ehdin nähdä. Oletin siis hävinneeni ykkössijan ajassa, ja sehän olisi SERTiin vaadittu. Hämmästys olikin suuri, kun tulokset kuulutettiin, Penni oli voittanut 0,04 sekunnin erolla kakkoseen ja saanut agisertin! Yleensä vältän kaikkia tunteenpurkauksia mutta nyt tuli kyllä pienet ilon kyyneleet tirautettua matkakaverin olkapäätä vasten, ihan uskomatonta!

Rata ei ollut kaunis, mutta kerrankin meillä oli tuuria matkassa sen 0,04 sekunnin verran, ja Pennillä on nyt valiokello käynnissä!

Muut radat menivätkin sitten voitonhuumassa pipariksi, tokalla agiradalla kosahti pujottelu (olin ilmeisesti hätäinen törkkäisyssä, eikä Pennin hätäisyys auttanut) ja hyppärillä kolmesta tarjolla olevasta putkenpäästä Penni arvasi väärin, kun en sille tarpeeksi selkeästi oikeaa vaihtoehtoa kertonut. Kaikilla radoilla fiilis oli hyvä ja loppua kohden oma ohjaaminenkin oli vähemmän jäykkää, kuin tässä ekalla radalla.

Tässä kuvia ikimuistoisesta päivästä, kerrankin me onnistuttiin ihan täysillä, isommin kuin koskaan ennen!

"Ottasitko sää tämmösen sertin?" "-No kernaasti!"

Keskustelutilaisuus palkintopallilla

Onnea, grattis!

<3

En nyt oikein osaa käsittääkään tätä, että Pennillä on tosiaan agivaliokello käynnissä! Sertejä pitäisi siis kerätä vielä kaksi lisää, joista jälkimmäinen saadaan ottaa vastaan aikaisintaan vuoden kuluttua. Lisäksi sertien tulee olla kolmelta eri tuomarilta. Pennihän on 7-vuotias, voi olla, että se on vuoden päästä oikein hyvässä iskussa ja kisakunnossa, tai sitten ei. Vaikka siitä ei valiota koskaan tulisikaan, on jo nollavoitto ja yleensäkin sertin saaminen meille iso saavutus! Ja niin, joo, ne maajoukkuekarsinnat, nollavoittohan on sinne kriteerinä myös... En pysty sellaista edes miettimään nyt, vaan ryhdyn palkitsemaan itseäni suklaajäätelöllä!

P.s. SM-nollia on kasassa nyt 3A, siis enää neljä puuttuu sisältäen tuplan, ja aikaa on 10 kk!

Mainio mätsäri!

Seuramme järjestämä mätsäri sujui yli odotusten! Osanottajia tuli peräti 150 kpl, ja siitä huolimatta koko homma oli iltayhdeksään mennessä ohi, kun kehät olivat alkaneet kuudelta. Tässä oleellisimmat havainnot siitä, mikä meni hyvin ja missä vielä olisi voinut parantaa:

+ Ilmoittautumispisteitä järkkäsimme yhteensä 5 kappaletta, jokaiselle kisalle omansa, paitsi vetskut ja lapsi + lelukoira olivat samassa. Tämä teki ilmoittautumisesta nopeaa ja sujuvaa.

+ Parkkiinohjaus oli ihan must, autoja saapui yli 100 kpl, eivät mitenkään olisi mahtuneet ilman huolellista suunnittelua ja päteviä ohjaajia.

+ Kannatti aloittaa kaikki kehät yhtä aikaa. Homma saatiin vietyä ripeästi ohi.

+ Mainostus oli vähintään riittävää, tietoa saatiin levitettyä monella tapaa.

+ Hinnoittelu osui mielestäni ihan nappiin, me oltiin aikalailla keskihintainen mätsäri.

- Äänentoistolaitteisto olisi ollut kiva, megafonista oli patterit loppu eikä ehditty ostaa uusia.

- Puffetin vohvelit alkoivat mennä kaupaksi vasta ihan loppuvaiheessa, vaikka muuten puffetti myi hyvin. Olisi pitänyt saada mainostettua niitä enemmän!

- Ensi kerralla järjestämisvastuuta osataan jakaa paremmin, nyt esim seuran palkintovastaavalle osui mielestäni vähän kohtuuttoman paljon hommia, vaikka häntä kävinkin auttelemassa.

Talkooporukka oli taas kerran todella tehokasta ja osaavaa, on ilo järkätä kaikenlaista, kun on niin mahtava porukka jolla sitä hommaa voi tehdä!

P.s. Ilmoitin Pennin ensi sunnuntaiksi Vaasaan kisoihin.

Agipitsin huumaa vm. 2016

On se vaan aina niin mukava tapahtuma, kesä on kauneimmillaan ja tunnelma on mukavan leppoisa! Agipitsi hurmaa vuosi toisensa jälkeen, ja aina sinne tulee mentyä uudestaan. Siitä huolimatta, että Pennihän ei ole koskaan Raumalla suurempaa menestystä saanut, ei varmaan edes yhtään 3lkan nollaakaan.

Perjantaina oli iltakisat, ja vain yksi startti kullekin säkä- ja tasoluokalle. Tuomarina oli unkarilainen Tamas Traj, ja kolmosten rata oli helpohko ja hyvin suoraviivainen. Nollaa siis tyrkytettiin ihan tarjottimella, ja sehän me Pennin kanssa napattiin, vieläpä sijoituksella 4/19. Penni kulki todella hyvin ja poikkeuksellisen lujaa, etenemä oli ennätykselliset 4,18 m/s. Keinun jälkeen tapahtui jokin kömmähdys, enkä päässyt siitä liikkeelle ollakseni ajoissa viimeisessä valssissa, mutta Penni onneksi osui silti oikeille esteille.

Lauantain vietin sukujuhlissa Luvialla, joten ei siitä sen enempää, kahvi oli erinomaista, kuten muutkin trahteeraukset.

Sunnuntaina piti vielä jaksaa kolme starttia helteessä, onneksi sentään häkit saatiin hyvään varjoon ja pieni tuulenvirekin paikalla kävi, ainakin osan päivästä. Kisakentillä oli kuitenkin tosi kuuma, ja pelkäsin että Penni lässähtää ihan totaalisesti, kuten se usein helteessä tekee.

Eka rata oli Marja Lahikaisen agirata, hän taisikin olla meille uusi tuomarituttavuus. Rata ei mielestäni ollut varsinaisesti vaikea, mutta kyllä siinä tekemistä oli, putki-kontakti-erottelua ja muuta. Vähän jännäsin erityisesti okseria jolle piti tehdä ennakoiva valssi, Pennillä on ollut tapana räpsiä rimoja oksereista, jos niissä pitää kääntyä tiukasti. Tein sitten valssini strategisesti vähän myöhässä, ja homma toimi hienosti. Maaliin päästiin nollilla, aikakin riitti hyvin (etenemä 4,0!) ja suureksi hämmästykseksi mehän saatiin toinen sija! Oltais saatu vielä sertikin, mutta voittajalle se sitten meni aivan oikeutetusti tietenkin. Huikeeta! Penni palkinnoilla kolmosissa ilman yliaikaa, eka kerta ikinä!

Tältä radalta on muutamia kuviakin, ne on ottanut Tanja Nummelin:

Ja palkintoja saatiin, mm. ihana muumimuki, jossa 2. suosikkihahmoni Esi-isä. Ykkönen on tietty pikkukoira Surku Yniäinen, joka on aivan varmasti rodultaan kääpiöpinseri.

Olen oppinut vetämään mahaa sisään palkintojenjaossa.

Esi-isä

Tästä menestyksestä häkeltyneenä suunnattiin päivän tokalle radalle, siis unkarilaistuomarin hyppärille, joka oli varsinainen kiemura. Kaikenlaista piti tehdä koko ajan, ottaa riskejä, vetää koiraa esteiden etupuolelle ja leijeröidä. Huhhuh. Ja kaikki tämä olisi pitänyt suorittaa pehmeäpohjaisella kentällä yli 3,95 m/s etenemällä. Ihmeen kaupalla me selvittiin kaikista kiemuroista, ja vieläpä ihan kunnialla, mutta aika ei tietenkään riittänyt. Pennin etenemä oli 3,7 m/s, joka olisi jollain muulla tuomarilla varmasti riittänyt. Noh, minkäs teet, tupla olisi ollut kiva, mutta olin kuitenkin rataan hirveän tyytyväinen. Ja kun nollia tuli vähän, eikä melkein kukaan muukaan ehtinyt aikaan, niin saatiin tällä yliaikanollalla kuitenkin kolmas sija ja lisää palkintoja, jee!

Viimeiselle radalle lähdettiin kirjaimellisesti hiki hatussa, ei ollut helppo baana sekään. Tämäkin rata sujui vallan hienosti, mutta oma keskittyminen herpaantui ihan helpossa kohdassa, ja Penni tuli yhden hypyn ohi, hypätäkseen sen sitten väärään suuntaan. HYLlyhän siitä heilahti, mutta mitäs tuosta, vauhti oli edelleen kohtalainen ja kontaktit toimivat. Keinu taisi olla jopa hyvä!

Oli kyllä mahtava viikonloppu! Tuo toinen sija, joka ekassa kisassa saatiin, oli meikäläisen agiuran tähän asti paras saavutus. Ollaan me voitettukin, mutta vain ykkösissä ja kakkosissa. Penni on ilmeisesti viellä 7-vuotiaana päättänyt löytää itsestään uusia vaihteita, mikäs sen mukavampaa, koirahan vain paranee vanhetessaan! :) Nyt täytyy löytää sille sopivia pikkukisoja, joissa on tsäänssit pärjäämiseen, ja pitää hyvä huoli sen kropasta. Ikä ei siinä kyllä vielä näy, muuten kuin muutamana harmaana karvana.

Takaakiertoja & tekniikkaa

Tänään oli meikäläisen vuoro vetää seuran kesätreenit, täsmätreenin aiheeksi olin valinnut takaakierrot. Koirakkoja oli viisi, radanrakennus sujui todella sutjakasti, ja muutenkin treenistä jäi hyvä fiilis. Toivottavasti myös treenaajille.

Eri koirakoilla haasteet olivat erilaiset, mutta kaikkien kanssa edistystä tapahtui. Kaikkien kanssa päästiin tekemään hyviä korjauksia, ja uskon että treenaajat saivat ahaa-elämyksiä.

Itsekin treenasin Pennin kanssa puomia, ihan vain pari toistoa, ja Pitsin kanssa A:ta ja keppejä. A oli hyvä, siinä ei mitään ihmeellistä, keppejä kuvasin vähän videollekin.

Ideana oli taas avo/umpikulma ja meikäläisen liikkuminen ihan eri suuntaan, hyvin Pitska pärjäsi. Muutamia huteja tuli, mutta ne johtuivat meikäläisen huolimattomuudesta ja koiran innokkuudesta.

Seuraavan Pitsin keppitreenin aiheena voisikin olla vaikka sellainen houkutteleva putkenpää, joka SM-kisoissakin nähtiin...

Huomenna alkaa agipitsi, jee! Penni vetäisee yhden startin heti huomenna, ja kolme sitten sunnuntaina. Kiva päästä kisaamaan pitkästä aikaa, edelliset startit ollaan juostu SM-kisoissa. Tavoitteena edes yksi nolla, saa nähdä miten käy!

Mätsäriin, mätsäriin!

Meikäläisen viimeiset lomaviikot ovat vierähtäneet missäs muussakaan kuin yhdistyksen hommissa, olen järkkäillyt varainkeruuta mätsärin muodossa.Tapahtuman järkkääminen vie yllättävän paljon aikaa & bensaa, mutta uskon, että lopussa kiitos seisoo. Yhdistyksen harrastuspaikkahanke kaipaa rahoitusta, ja uskon, että tällä tavalla sitä saadaan edes vähän.

Tästä on vielä tulossa vinkkipostaus sitten jälkikäteen, kun osaan sanoa, mikä meni hyvin ja mikä huonosti! :D

Tervetuloa kuitenkin mätsäilemään!

Kisakuumetta!

Nyt on ollut taas yksi niitä viikonloppuja, jolloin tuntuu, että KAIKKI ovat kisoissa! Tai oikeastaan sama fiilis oli jo viime viikonloppuna, kun oli Agirotu. Kisakuume on meikäläiselläkin kova, onneksi perjantaina päästään pinkomaan yksi startti, tasan viikon päästä sunnuntaina kolme.

Olen yrittänyt suunnitella kisakalenteria loppukesälle/alkusyksylle, ja kylläpäs on ollut vaikeaa. Onneksi sentään syyskuun ekan viikonlopun dilemma, kotikisat vs. rotumestaruuskisat, ratkesi sillä, että kotikisat pidetään ulkona. Rotumestikset ovat Kouvolassa ja mahdollisesti hallissa, sinne osallistuu siis ainakin Penni, ehkä myös Pitsi.

Elokuussa kisoja onkin tarjolla monenmoisia, on Ellivuoren kisaviikonloppua ja muuta. TSAU:lla olisi jo hallikisatkin, joihin ehkä Pitsikin voisi osallistua. Vaasassa en ole koskaan käynyt kisoissa, Janakkalassakin on kisat varsin kivoilla tuomareilla. Onpa hankalaa! Syyskuussa on helpompaa, siellä on sitten em. rotumestisten lisäksi piirinmestaruuskisat Raumalla 11.9. ja muutakin mukavaa.

Ollaankos me sitten valmiita kisoihin?

Penni on. Se on lepäillyt, tehnyt kontakteja, yrittänyt kääntyä tiukemmin. Tänään annoin yhden tutun kokeilla Penniä, ja sehän kulki varsin mainiosti. Aion käydä kertaalleen tekemässä kontakteja ennen Agipitsiä, ja sitten me ollaankin pukusuunnittelua vaille valmiita.

Pitsistä en tiedä! Se tekee kaiken kiltisti ja hienosti. Pujottelujutut edistyy, tänään tehtiin A-estettä uusilla bumpereilla. Hallilla asuvat bumperit ovat niin pitkät, että ne näkyvät esteen sivuista, nämä uudet ovat kapeammat ja muutenkin pienet ja kivan kevyet. Ja ihan meidän omat! Pitsin A:n toimivuudesta ei oikein tiedä ennen kuin sen kanssa on päässyt kisaamaan, pitää katsoa mikä on onnistumisprosentti kisavireessä. Treeneissä se tekee sen hyvin bumpereilla, ilman en ole taas hetkeen kokeillut. Pitää uskaltautua siihen alkavalla viikolla. Ja löytää kadoksissa oleva naksutin!

Alla video Pitsin A-treenistä, on se kyllä kiltti ja viisas.

Yleisesti ottaen tuntuu, että nämä kesän tekniikkatreenit vievät meitä eteenpäin, mutta että muuten junnataan paikoillaan. Olen hakenut syksyksi treenipaikkaa Reetalta, voi kunpa tieto tulisi pian & päästäisiin hommiin! Lisäksi havittelen yksäreitä Turun suunnalta, toivottavasti tulevat pian myyntiin. Intoa meillä ainakin piisaa!